Myytävänä koruja (?)

Ehkä joku teistä tietääkin, että tein aikaisemmin töitä naisten parissa, jotka olivat elämässään kokeneet vaikeita asioita. Pystyin työssäni tarjoamaan heille apua ja oli helppoa löytää merkitys omalle tekemiselle. Välillä nykyisin yrittäjänä olenkin miettinyt sitä, onko nykyinen valintani toimia korukauppiaana jotenkin vähempiarvoinen tai jopa yhdentekevä.

Oivallus työni merkityksellisyydestä kuitenkin lopulta kumpusi juuri siitä, mitä todistin edellisessä tehtävässäni. Koska pääsin koskettamaan näiden naisten elämää aika kriittisellä hetkellä, pääsin myös todistamaan myös upeita muodonmuutoksia. Näin omin silmin, kun nainen tulee kuulluksi ja nähdyksi vaikeiden kokemusten jälkeen omana itsenään, kokemus ravistelee häntä ytimiä myöten. Ja usko pois, se näkyy ulospäin. Tavatessani asiakkaitani akuutimpien vaikeuksien ollessa jo hieman taka-alalla, saapui luokseni muuttuneet naiset. Naiset jotka punasivat huuliaan ja kantoivat itsensä ylpeästi.

Olen myös itse esimerkki tästä, kuinka hiljalleen vauva- ja pikkulapsivuosien jälkeen olen alkanut hiljalleen löytää itseäni. Minun on ollut vaikea katsoa tietyllä ajanjaksolla otettuja valokuvia itsestäni, koska kieltämättä kahden pikkuisen äitinä olen ollut noh, väsynyt. Muistan erään kerran kuunnelleeni kiinnostuksesta Jari Sarasvuon webinaaria ja kameran mennessä päälle säikähtäneeni, että ”Ei kai hän vain nähnyt kuvaani kamerasta…”. Kunnes tänä vuonna hiljalleen, on ollut taas helpompi katsoa peiliin. Itsestä huolehtimisen riemu on alkanut uudelleen.

Eivät korvakorut tai vaatteet ole vain pintaa, vaan ne ovat usein heijastumia siitä, keitä me olemme ja siitä, miten me voimme, miten me näemme itsemme ja mitä me omasta mielestä ansaitsemme. Lisäksi usein ulkoiset asiat liittävät meidät osaksi jotain ryhmää ja tuovat varmuutta ja turvaa, kun sitä kaipaamme. Kaikilla meillä on jokin vaate tai korut jotka ovat enemmän kuin vain esineitä. Uskallamme mennä ne päällä työhaastatteluun ja tuoda itsestämme esiin parhaat puolet, kaikkine kokemuksinemme, omana epätäydellisenä ihanana itsenämme.

Vaikka siis jättäisin arvottamasta nykyisessä työssäni käsillä tekemisestä saamani mielihyvän, jää aina jäljelle siis se, mitä todistin arvokkaassa työssäni naisten parissa. Ja sitä minä haluan tarjota: hyviä ja lämpimiä ajatuksia itsestä ja muista. Ymmärrystä ja hyvää fiilistä.

 

Tässä on äitini, joka rakastaa tekemiäni sulkakorvakoruja. Ja hyvältähän se tuntuu, minusta ja hänestä.

 

Isolla sydämellä kirjoittelee,

 

Riikka Luo

Ylpeä B Bling korukaupan korukauppias

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *